Ykkösprofiili: Satu Valkama

Musiikkipedagogi Etelä-Pohjanmaalta

Varhaisiän musiikinopettajana ja samalla myös kanteleopettajana toimiva Satu Valkama, 24, on suhteellisen tuore diabeetikko. Syksyllä 2014 diagnoosinsa saanut Valkama kertoo iloitsevansa musiikista eri-ikäisten lasten kanssa, ja olleen aina ollut musiikin parissa tekemisissä.

Musiikkilukion jälkeen Satu halusi kokeilla musiikin ammattiopiskelua, ja päätyi lopulta Jyväskylän Ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkipedagogiksi.

Valmis musiikkipedagogi Sadusta tuli viime jouluna (2017), ja seuraavaksi vuorossa on sosionomikoulu. “Ykköshaave oli kuitenkin päästä lastentarhanopettajakouluun”, kertoo Satu, jatkaen “aika siis näyttää mihin elämä vie”.

Muilta osin Sadun tulevaisuuden haaveisiin lukeutuu hyvän työpaikan löytyminen, perheen perustaminen sekä talon rakentaminen — “Toivoisin tulevaisuudelta, että löytyisi paikka mihin asettua”.

Musiikin ohella Sadun harrastuksiin kuuluu oleellisesti ulkoilu. Kesällä suunnistetaan ja ollaan urheiluseuratoiminnassa mukana. Myös penkkiurheilu on lähellä sydäntä, mukaanlukien suosikkilajit yleisurheilu, suunistus, pesäpallo, lentopallo sekä jääkiekko.

Vapaa-ajalla Satu liikkuu usein luonnossa, mieluusti maukkaat eväät mukanaan — hyvästä säästä ja seurasta puhumattakaan.

Isän sokerimittari

Ennen syksyistä diagnoosiaan 2014 Sadun muuten hyvävointista oloa kiusasi jatkuva janon tunne, jonka myötä hän osasi mennä isänsä sokerimittarille. Paastosokerin kertoessa arvoksi 13,2 matka jatkui kuitenkin vielä Pohjanmaalta takaisin opiskelukaupunkiin, jossa seuraavana aamuna opiskelijaterveydenhuollosta meinattiin lähettää kotiin viikoksi 15,1 arvolla.

“Onneksi hoitaja soitti yhdelle lääkärille, joka ystävällisesti lupasi ottaa minut ensimmäisenä”, ja parin tunnin päästä matka jatkuikin jo bussilla kohti Keski-Suomen Keskussairaalaa lähete kourassa.

Olo oli kummallinen — “voin edelleen ihan hyvin”. Sairaalassa sokerit ylittivät kuitenkin jo 26 mmol/l rajapyykin, jonka myötä sairaalaan myös jäätiin opettelemaan pariksi päiväksi omahoitoa.

Isän diabeteksen myötä Satu ei panikoinut diagnoosista, sillä isän elämää seuratessa oli tullut selväksi että D:n kanssa voi elää normaalia elämää. Lääkäri kuitenkin valisti riskeistä lisäsairauksiin tavalla joka ei miellyttänyt — “en pystynyt lukemaan pitkään aikaan diabeteslehteä tai infolappusia, sillä näin siellä vain pelotteluja muista sairauksista”.

Huolimatta terveestä suhtautumisesta mittauksiin ja piikittelyihin Satu koki olonsa omahoidon suhteen epävarmaksi, ja epäröi esimerkiksi pistettävien insuliinimäärien suhteen. Vielä tänäkin päivänä Satu kertoo ettei ole täysin perillä ykköstyypin diabeteksesta, kuten moni muukin D-kollega kertoo tilanteen olevan.

Omahoidon suhteen Satu kertoo pitävän monipistoshoitoa oikeana itselleen, ja saaneensa Librestä mukavan lisän omahoitoon. “Sormet säästyvät kun ei tarvitse pistellä niihin niin usein”.

Muilta osin Satu kokee olevansa edelleen opetteluasteella diabeteksen kanssa, ja haluavansa pyrkiä mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon jossa toistaiseksi onkin pysytty.

Sadun diabetes hakee vielä paikkaansa, sillä sopivien insuliinien ja niiden määrien löytämisessä on vielä tekemistä. Etelä-Pohjanmaalla Satu kokee diabeteksen hoidon toimivan kuitenkin hyvin, ja apua on tarjolla kun sitä vain osaa kysyä. Verikokeitakin otetaan ainakin vuosittain.

Alan asiantuntijoita Satu kokisi hyväksi olla saatavilla kuitenkin 24/7 esimerkiksi chatin kautta, sen verran usein tulee eteen diabetesasioita jotka mietityttävät. Onneksi kuitenkin ykköstyyppien Facebook-ryhmässä on avoin ilmapiiri kysymyksille. “Toivoisin myös, että kaikilla halukkailla olisi tasavertainen mahdollisuus saada apuvälineitä omaan hoitoon liittyen”.

Ei aihetta huolestumiseen

Kysyttäessä mitä Satu haluaisi kertoa vastadiagnosoidulle ykköstyypin diabeetikolle, kertoo hän ettei huolestumiseen ole aihetta, vaan tulevaisuuteen kannattaa suhtautua luottavaisin mielin.

Ykköstyypin diabetes on hoidettavissa, ja Suomessa hoidon taso on varsin hyvällä mallilla moneen muuhun maahan verrattuna. Diabeteksen kanssa oppii elämään ajan kanssa, kun vain jaksaa yrittää. Myös vertaistukea on saatavilla.

“Tervetuloa makeaan joukkoomme”, kiteyttää Satu.