Ykkösprofiili: Anne Talja

Koulunkäynninohjaaja Suonenjoelta

Anne Talja, 32, ajautui ammattiinsa koulunkäynninohjaajana täysin sattumalta, ja saavutti pätevyyden ammattiin opiskelujen myötä seitsemisen vuotta sitten. Suonenjoella Annen kanssa asustelevat aviopuoliso, kaksi koiraa sekä kissa.

Työn ohella Annen arki kuluu koirien ja omakotitalon parissa — ”Perheemme koirat pitävät huolen päivittäisestä lenkkeilystäni, ja omakotitaloasujana pientä ja isompaa harrastelua riittää ympäri vuoden oman kodin sisä- ja pihapuolella.”

Nykyisestä ammatista huolimatta Anne kertoo haaveilevansa vielä uuden ammatin opiskelusta jonakin päivänä, ja tottakai myös se pakollinen haave lottovoitosta on listalla.

Diabetekseen liittyen Anne jatkaa: ”D tavallaan kuuluu elämääni enkä muusta tiedä, mutta kukapa ei haaveilisi olla vaikka viikko ilman tätä tautia ja miltä se tuntuisi.”

Vain pieniä flashbackeja

Ykköstyypin diabetekseen Anne sairastui 3,5 -vuotiaana vuonna 1989. Sairastumisajasta on muistona vain pieniä flashbackeja, joiden tukena toimivat vanhempien tyypilliset kertomukset erittäin suuresta janoisuudesta ja väsyneistä olotiloista.

Koska olin aivan lapsi sairastuessani, en osaa ajatella elämääni ilman diabetestä, se on kulkenut vain koko elämäni matkassa.

Kertakäyttöiset ruiskut Anne muistaa vielä hyvin — ”ruiskut täytettiin ampulleista ja ’kopsuteltiin’ ilmakuplat pois, ja se oli tarkkaa puuhaa.” Lääketieteen kehittymisen myötä monipistoshoitoon siirtyminen on tehnyt asioista helpompaa, vaikka Annen omahoito olikin teinivuosista pitkälle aikuisuuteen ”hieman sinnepäin”.

Insuliinit pistettiin kyllä, mutta verensokerin mittaus oli haastavaa, ja lääkärikäynneillä pitikin aina varautua saarnaan puuttuvista mittaustuloksista. Hypoihin Anne on aina reagoinut, mutta reagoimattomuus hypereihin on ollut selkeä pitkäaikaista sokeria korkealle nostanut ongelmakohta.

Runsas vuosi sitten Anne löysi kuitenkin kiinnostuksen omahoitoonsa — kenties iän myötä — ja alkoi etsimään tietoa muun muassa verensokereiden vaihtelusta ymmärtääkseen niitä paremmin. Insuliinipumput alkoivat kiinnostaa, ja pettymys onkin ollut suuri kun lääkäri ei pumppua toistaiseksi ole myöntänyt.

Nyt kokeilussa on pikainsuliini Fiasp, jolla katsotaan tasaantuvatko sokerit, ja pumppua lääkäri harkitsee vasta tämän kokeilun jälkeen. Libre-sensorointia Anne pääsi kokeilemaan pariin otteeseen ennenkuin lopulta sai sen omakseen kuluvan kesän aikana.

Elämän suhteen Anne kokee ettei ykköstyypin diabetes ole luonut minkäänlaisia rajoitteita tai esteitä. Tulevaisuudessa Anne toivoo uusimman tekniikan ja lääketieteen annin olevan jokaisen diabeetikon saatavilla helposti, ilman rasittavia anomisprosesseja. Tarvittavista ja helpottavista laitteista tulisi kertoa heti, ja niitä tulisi myös tarjota automaattisesti potilaalle.

Juuri diagnosoiduille ykköstyypin diabeetikoillel Annella on lyhyet ja ytimekkäät terveiset:

Diabetes on vain hidaste, ei este!