Voiko ykköstyypin diabeetikolla olla kakkostyypin diabetes?

Sosiaalisen median kanavillamme keskustelunaiheeksi on päätynyt kysymys, voiko ykköstyypin diabeetikolla olla samanaikaisesti myös kakkostyypin diabetes.

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikan mukaan oikea vastaus löytyy diagnostiikan logiikkaa tulkiten.

”Ylipäätään erilaisten diabetessairauksien luokittelu on jonkin verran keinotekoinen ja sopimusten varainen.

Tyypin 1 diabetes on selkeämpi eli autoimmuunitulehduksen pohjalta syntynyt vaihtelevan asteinen insuliinin puutos – vaikka ainahan ei todeta vasta-aineita, kun prosessi on voinut jo ”sammua”.

Tyypin 2 diabetes itsessään on monimuotoinen ryhmä sairauksia, mutta se on ns. poissulkudiagnoosi.

Eli ”diabetekseen” sairastustuvalla ei todeta tyypin 1 diabetesta, muusta syystä johtuvaa diabetesta (haiman muu sairaus, muusta hormonitoiminnan häiriöstä johtuva diabetes, lääkkeiden aikaansaama diabetes) tai geenimutaatiodiabetesta.”

Toisinsanoen, jos diabetekselle ei todeta spesifiä syytä, sitä nimitetään tyypin 2 diabetekseksi.

Taustalla on Ilanne-Parikan mukaan yli 100 riskigeeniä, ja osalla tyypin 2 diabetes painottuu insuliiniresistenssiin, osalla insuliinipuutokseen, useimmilla molempiin. Tyypin 2 puhkeamiseen tarvitaan aina myös toimintahäiriö haimassa.

Lopputuloksena Ilanne-Parikka summaa näkemyksekseen, että tyypin 1 diabetesta sairastavalle ei tule tyypin 2 diabetesta, mutta insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä sen sijaan voivat tulla.

”Tyypin 1 diabetesta sairastavalle voi tulla insuliiniresistenssiä samoista syistä kuin muillekin. Taustalla voi olla myös samoja alttiusgeenejä kuin tyypin 2 diabeteksessa, vanhemmilla saattaa olla tyypin 2 diabetes, sekä ympäristötekijöitä ja elintapoja, jotka johtavat painonnousuun.

Ihonalaisen rasvakudoksen kyky varastoida ”terveesti” rasvaa soluihinsa on rajallinen ja yksilöllinen, toisella pienempi painonnousu toisella suurempi painonnousu johtaa rasvasolujen ”hiljaiseen tulehdukseen” ja rasvan kertymiseen sisäelimiin, erityistesti maksaan, joka lisää insuliinintarvetta.

Pistettävä insuliini ei mene suoraan maksaan, kuten haimasta erittyvä insuliini, ja ylisuuret insuliiniannokset nostavat painoa herkästi lisää.

Suomalaisen FinnDiane -tutkimuksen mukaan noin 40 prosentilla tyypin 1 diabetesta sairastavista on metabolinen oireyhtymä.

Forxigan rooli

Osan aiheeseen liittyvästä keskustelusta on kirvoittanut diabeteslääkärien yleistyvältä tuntuva tapa määrätä tyypin 1 diabeetikolle Forxiga -lääkitys, joka muiden SGLT2-estäjien tapaan on alunperin tarkoitettu tyypin 2 diabeetikoille.

”Vaikka Forxiga ja muut SGLT2 estäjät ovat alun perin tyypin 2 diabeteksen lääkkeitä, niin Forxiga on ensimmäinen tästä lääkeryhmästä, joka on saanut virallisen käyttöaiheen tyypin 1 diabeteksen hoitoon insuliinin lisähoitoina.

Erityisen hyödyllinen se on varmasti silloin kun on tyypin 1 diabetes ja metabolinen oireyhtymä, koska metabolinen oireyhtymä lisää riskiä munuais- ja sydänongelmiin.”

Ilanne-Parikan mukaan SGLT2-estäjät vähentävät näitä riskejä tyypin 2 diabeteksen tutkimuksissa, sekä alentavat painoa, ja toiminevat samaan suuntaan myös tyypin 1 diabeetikoilla. Kääntöpuolena on hyvä kuitenkin muistaa happomyrkytyksen riskin lisääntyminen.

”Nythän kaikilla pitäisi olla Kela-kortissa 2 diabetesnumeroa riippumatta diabetestyypistä: 103 insuliinihoito ja 215 muu kuin insuliinihoito, esim. Forxiga ja Glukagon.”

Seuraava artikkeli

Edellinen artikkeli

Rekisteri- ja tietosuojaseloste

© 2021 Ykköstyypit ry

Theme by Anders Norén